Iida Turpeisen esikoiskirja Elolliset (2023) on niittänyt mainetta, eikä suotta. Kirja kertoo ihmisen aiheuttamasta lajikadosta eli kuudennesta sukupuuttoaallosta. Kirja on vaikuttava kuvaus ihmisen kyvystä käyttää luontoa ja eläimiä omiin tarkoituksiinsa. Kirja tutkii, miten ihminen on oikeuttanut eläimiin kohdistuvat toimintansa.
Kehyskertomuksena toimii stellerinmerilehmä, sukupuuttoon kuollut merinisäkäs. Kirjan tapahtumat sijoittuvat usealle vuosisadalle. Ensimmäisessä osassa ihminen ei näe teoillaan mitään vaikutusta luontoon, toisessa jo epäilee ja kolmannessa ihmisen aiheuttama muutos on jo näkyvää. Kirja antaa lukijan oivaltaa ihmisen aiheuttaman vaikutuksen lajien katoon ilman moralisointia. Vain loppuosassa kirjassa on paikoitellen saarnaava maku.
Minua puhutteli kirjan monitasoisuus ja soljuva kieli. Runsas pilkutus loi tekstille luettelomaisen otteen, joka kuljetti kuvausta rytmikkäästi eteenpäin. Kirjan sanoma ihmisen valintojen vaikutuksista koko ekosysteemiin on pysäyttävä ja ajatuksia herättävä. Koska luontokato koskettaa meidän kaikkien elinympäristöjä, suosittelen kirjaa kaikille lukijoille.